HALOSET LAPINKORVEN ASUTTAJINA SALLASSA

Haloslaiset olivat niitä ensimmäisiä lannanmiehiä, jotka asettuivat Lapin ja Lannan rajan pohjoispuolelle eloa pitämään. Suuren Pohjan sodan aikana heistä moni siirtyi Lapin puolelle ”sotaväen ottoa pakoilemaan”. Niin myöskin Sallan Lappiin, heitä siirtyi tänne muutamia. Olli Tuomaanpoika Halosen (1648-1728) perheen muutto Kemijärven Isoltakylältä Sallan Kursuun tapahtui niinkin varhain, kuin jo vuonna 1705. Käsmäjokea myöten nousi ukko veneellä Kursuun, jäi järvelle kalastelemaan ja raivasi asuinsijan Kursunjärven rantaan, Ollilaan. Sanotaan ukon elättäneen perheensä aluksi pelkällä kalastuksella. Myöhemmin ukko ryhtyi pientä viljelystä itselleen raivaamaan. Huhki ja raivasi roteva haloslainen niin, että sai pian korkonimen ”Iso-Olli”.

Ollilasta suku levisi Kursun Vuonnenniemeen, ajan kuluessa Salmivaaraan ja yhä muihin uusiin paikkoihin. Niinpä moni Sallassa esiintyvä suku on Kursuun siirtyneen Olli Halosen isälinjaista lähtöä.

Toinen, jo varhain Sallan puolelle muuttanut haloslainen oli Sallan Saijalle siirtynyt Sigfrid Erkinpoika Halonen (1703-1788). Sotaväen ottoa pakeni hänkin, nousi ylös Kemi- ja Tenniöjokea, aina Saijanniemelle saakka. Saijalla ukko oli nähnyt suuren peuralauman laukkaavan hiekkakankailla. Näky riistanpaljoudesta sai haloslaisen rantautumaan Korjanniemeen. Veneinensä ukko vetäytyi piilottelemaan Lahtelan ja Ylitalon väliseen notkoon. Joissain vaiheessa oli ukko rohjennut siirtyä asumaan jo joen varrelle Korjanniemeen. Roteva ja lujaverinen oli Saijankin Halonen. Ruotsin sotilasvirkamiehetkin oli hän häätänyt, kun nämä olivat Saijalle tulleet. Saunan rakennuspuuhissa oli ukko ollut, kun virkamiehet olivat tulleet miestä sotaväkeen noutamaan. ”Jospa en lähtiskään” – oli ukko vain tuuminut ja antanut lähdön virkamiehille, oikein saunan salvoshirren voimalla.

J. F. Thauvòn kirjoittaa lehtikirjoituksessaan 1869:

”Kuolajärven asuttamisesta löytyy seuraavat tiedot. Halosen niemellä Kemijärvellä asui 17:nen vuosisadan keskitienoilla Kemistä sinne siirtynyt Haloseksi mainittu talokas, joka oli ensimmäisiä suomalaisia Kemijärvellä. Hänellä oli seitsemän poikaa. Sodan ja rauhattomuuden aikoina lähtivät nämät Kemijokea ylöspäin kulkemaan ja asettuivat mikä minnekin. Näitä tuli ainakin kaksi Sallajoelle ja asettuivat toinen Saijan niemelle, josta Sallajoki ja Tenniö yhdistyivät, toinen Sallaan eli sille niemelle, joka syntyy Sallan- ja Kuolajoen yhdistymisestä. Jälkimmäisen perilliset suoraan etenevää sukukantaa ovat sittemmin asuneet Sallan maalla, ja nykyinen asukas sanoo olevansa kuudetta polvea ensimmäisestä lähtien.” (- J. F. Thauvòn, 1869).

J. F. Thauvòn jatkaa kertomalla Saijalle siirtyneestä Halosesta:

”Saijaan siirtyneestä Halosesta sanotaan, että koska hän alkoi Suomeksi elää, wirittäin satimia metsään ja laskien rysiä weteen, niin Lappalaiset, näitten tienoin sen aikaiset warsinaiset asukkaat haastowat hänen käräjiinsä, joissa hän tuomittiin piiskattavaksi, ja hänen sanotaan rangaistuksensa kärsineen Kyläselässä länsipuolella Sallajokea. Syynä tähän kummalliseen tuomioon sanotaan olleen se, että Lappalaiset, jotka silloin suurella innostuksella ja menestyksellä harjoittiwat majawanpyytöä näillä tienoilla, pelkäsivät hänen kalakeinoilla ollessa karkoittawan majawat heidän asumapaikoistaan.” (- J. F. Thauvòn, 1869).

”Saijaan on ensi asukas tullut Kemijärven Halosenniemeltä, josta syystä lähti, ett’ei otettaisi sotamieheksi. Hän viritti ensimmäisen valkean täällä Parvaniemelle.” (- Hj. Appelgren, 1881).

Saijan haloslaisen lehmän kerrotaan karanneen kerran kauas Renttimäaavalle heinäpaikkoja etsimään. Miehellä oli lehmän kanssa ollut kova etsiminen, mutta oli hän viimein sen löytänyt aavan laidasta. Ison ja ruokaisan aavan laidassa ukko oli lehmälleen tuumiskellut: ”On aapaa, mitä renttiä”. – Siitä ovat Renttimäaapa ja Renttimäselkä Saijalla saaneet nimensä.

Paljon muuta vanhat Haloslaisista yhä tietävät ja kertovat. Itse Halosen Paavostakin, Paavalista, elää yhä perimätietoa. Sallan Aholanvaaraan muuttaneet Räisäsläiset ovat suoraa alenevassa polvessa, isälinjassa, Halosen Paavon lähtöä. 1800-luvulla syntyneillä äijillä ja ämmeillä oli vielä tapana puhua ”Paavalin aikuisista”. Tulen äärellä lapset olivat näitä kertomuksia kuunnelleet. Tämän kaiken olivat Räisäsläiset kuulleet vanhemmilta ikäpolvilta 1940- ja 1950-luvuilla:

”Puhuttiin, että Halonen olisi ollut lähtöjään Muhokselta. Halonen oli ollut sotapäällikkö. Sotaretkillä hän kulki Venäjän Vienassa ja Kuolassa. Siellä olivat Kuolassa venäläiset juottaneet viinaa näille suomalaisille ja saaneet heidät ansallaan surmattua. Halonen oli yksi niistä, joka ei ollut mennyt ansaan. Mies suuntasi paluumatkalle, laski Kemijokea Kemijärvelle, löysi hyvän asuinpaikan Halosenniemeltä ja ripusti kattilansa kuusen oksaan merkiksi. Siihen ryhtyi Halonen taloksi. – Siten on Halosen suku Kemijärvelle tullut.”

(Lähteet: Kirkonkirjat, Johan Fredrik Thauvònin vuoden 1869 lehtikirjoitus: ”Katsaus entisiin ja nykyisiin oloihin Kuolajärvellä”, Hjalmar Appelgrenin vuoden 1881 teos: ”Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin Kihlakunnan itäisissä osissa”, ja itse vuosina 2014-2015 Sallassa taltioimat tarinat).